lauantai 30. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä!

Tänään tajusin etten oo yhtään panostanu pääsiäiseen.. Oon kyllä muutenkin tosi laiska koristamaan kotia juhlien teeman mukaisesti.  Noo, kasvatin sentään pääsiäisruohot, tosin nekin oikeastaan vain kissojen vuoksi, mutta kasvatin kuitenkin :D

Onneks saa käydä viettämässä pääsiäistä muuallakin kuin kotona. Tänään kävin mun vanhemmilla syömässä. Oli muuten isä ja äiti tehnyt taas tosi hyvät sapuskat, nams! Ja sisko oli leiponut kääretorttua. Niin ja ei pidä unohtaa äipän piilottamia suklaamunia :D Lapsena parasta pääsiäisessä oli tietysti palmusunnuntain virpomiset ja sitten se päivä kun etsittiin kotona pääsiäismunia. Eikös se päivä olis oikeasti huomenna? Tosin mä luulen että parempi kun ei ite syö enään yhtään enempää moisia herkkuja, suklaa kiintiö alkaaa olla täys.


Alakerran rairuohot.. joskin hieman epätasaisesti leikattuna..

Kissatkin pääsivät nauttimaan kaurastaan

tänään muistin,
että oonhan mä töissä joinain vuosina askarrellu pääsiäismunan.
tässä marmoroitu, lakattu ja kankaalla päällystetyt munaset







perjantai 29. maaliskuuta 2013

Uimakoulu

"En varmasti mene, en sitten millään!"
Kuvan ottanut erään uimarin omistaja :)

Tänään meidän "vesipeto" Olavi joutui uimakouluun! Olavi pelkää vettä, eikä ehkä ihan hirveesti arvostanut moista pulikointia.

Viime kesänä houkuteltiin Olavia veteen ja tykkäsikin kahlailla järvessä... mutta sitten kävi molskahdus ja sukeltaja näytti taitonsa. Herra hyppäsi äkkisyvään rantaveteen ja luulin jo joutuvani pelastamaan hukkuvaa koiraa. Onneksi Olavi kuitenkin löysi tiensä pintaan ja räpiköi rantaan. Sen jälkeen ei kahlailut enään innostaneet ja ymmärtäähän sen...

Päätettiin kuitenkin lähteä yhdessä muiden koiruuksien kanssa kokeilemaan saadaanko Olavi uimaan. Meidän yhdeksän koiran ryhmälle oli varattu ohjaaja, joka auttaa koiran altaaseen ja kulkee vierellä tukena ja turvana. Olavi saikin ohjaajan melkein kokonaan itselleen, sillä muut koirat olivat käyneet uimassa samaisessa paikassa aiemminkin ja olivat rohkeita menemään altaaseen itsenäisesti. Aluksi Olavi laittoi kaikin voimin vastaan, mutta kyllä se uiminen siitä lähti sujumaan ja varmasti mennään myös uudestaan totuttelemaan veden ihmeelliseen maailmaan. Toivottavasti Olavi vähitellen oääsee pelostaan ja oppisi nauttimaan jälleen vesileikeistä.

Paikka on  koirakylpylä Onnenkoira Hyvinkäällä
Tykkäsin paikasta, kivat ohjaajat ja iso allas jossa hyvin tilaa uida. Paljon muitakin palveluita koiran hoitoon liittyen (niistä ei kylläkään itsellä kokemusta... uimassakin käytiin ensimmäistä kertaa). Allasta voin suositella muillekkin uimataitoisille tai taidottomille koirile.




karvamussuja

Kaksi tummaa kaunotarta kävi kuvassa viikko sitten.















lauantai 23. maaliskuuta 2013

Muksaa lauantaita!


Eilen vietiin koiruus mummolaan (mun vanhemmille) hoitoon ja käytiin katsomassa Mahtava Oz. Tykkäsin leffasta, mutta 3D laseista en erityisemmin vieläkään... Tänään oon sitten nauttinu kissojen seurasta, vähän kuvaillu studiossa ja hakenu herra Olavin takaisin kotiin. Tais olla aika rankka kyläily reissu, nyt kuuluu syvä kuorsaus olkkarin lattialta.

Huomenna tarttis taas mennä töihin, tää viikko töissä on ollu jotenkin erityisen mukava. Teen siis töitä lasten parissa. Aamut pikkuisten (2,5-5v.) lasten kanssa ja iltapäivät hengailen eka- ja tokaluokkalaisten kanssa. Jotkut sanoo, ettei lasten hoito ole oikeaa työtä... ”siinähän se päivä menee leikkiessä”. Pakko sanoa, että ei se ihan niin ole. Välillä tuo työ on tosi raskasta ja uuvuttavaa, mutta kyllä se on myös palkitsevaa. Onhan siinä paljon hyviä puolia, en kai sitä muuten tekiskään. Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on myös todella tärkeää, lapset on tulevaisuus.

Eksyin lastenohjaajaks vahingossa, musta piti tulla graafinen suunnittelija, mutta koska olin ilman töitä, oli pakko mennä jonnekkin maksaakseen laskut ja ylipäätään elääkseen. Tein pari kuukautta siivojan hommia ja voin sanoa ettei ollu kivaa, ei sitten yhtään. Sopimuksessa luki toimistosiivooja... en tienny, että toimistosiivooja siivoaa myös labroja, keittiöitä, varastoja saati imuroi sian verta lattialta. En myöskään tienny, että mun työvuoroa voi muuttaa aamusta yövuoroon kysymättä, enkä sitä, että sovituista ylitöistä ei makseta. Muistakaa arvostaa siivoojia, tekevät tosi pienellä palkalla aivan liikaa raskasta työtä. Ylipäätään kaikkia ammatteja tulisi arvostaa, jos jonkin työn merkitystä ei ymmärrä, kannattaa mettiä mihin kaikkeen sen puuttuminen vaikuttaa. En usko että on olemassa ns. turhaa tai tärkeämpää työtä. Kaikki ovat tärkeitä omalla tavallaan.

No mutta, pääsin siten hoitamaan lapsia ja tajusin sen olevan oikeastaan aika kivaa. Ei tarvii istua koko päivää nenä kiinni koneen näytössä. Voin mennä kesken päivää vaikka pihalle pelaamaan sählyä! Ja saan tuossa työssä käyttää tosi paljon mielikuvitusta ja luovuutta. Onhan siinä iso vastuukin, mutta oon valmis kantamaan sen. Joskus on päiviä kun tuntuu, että pää hajoo ja meteli sattuu korviin, eikä jaksais kuunnella minä, minä minä, miks, miks, miks saati näsäviisastelua tai sanoa samasta asiasta monta kertaa ja joka päivä... Mutta lapset on lapsia ja niin kuuluukin olla. Nyt mulla on kyllä tosi hyvät kerhotilat (monta huonetta=vähemmän meteliä), mahtava työpari, ihanat lapset ja lapsilla upeet vanhemmat, joten ei voi valittaa. Viime aikoina oon piirrelly töissä lapsille värityskuvia joita ovat toivoneet ja väritellyt sitten itsekkin. Tykkään väritellä, siinä voi samalla kuunnella lasten kuulumisia ja ohjata toimintaa. Toki joskus on päivä kun ei vaan ehdi istathtaa alas ja rauhoittua, mutta kivaahan se on kun mikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen :) Huomenna mun mussut laulaa kirkossa, joten sinne siis rivin jatkeeksi laulelemaan ja tsemppaamaan lapsia laulamaan oikein kuuluvasti. Mulla on kyl tosi hyvä fiilis huomisestakin työpäivästä. Monesti sunnuntai työt ei niin hirveesti nappaa, mutta nyt oon menossa töihin ihan mielelläni... ja kohtahan onkin sitten pitkä viikonloppu pääsisäisen vuoks.

Ai niin!!! Huomennahan tosiaan tulee myös virpojia.. en kyllä itse oo kotona availemassa ovea, mutta palkitkaa te muut lapsosia karkeilla ja suklaamunilla... Erityisen hyvin ne, jotka ovat koristelleet oksansa hienosti ja panostaneet virpomis asuun.


Tässä yksi lapsille piirtämistäni värityskuvista, jonka päätin itsekkin värittää.
Kesäinen metsäkeiju... Olispa jo kesä...

rakkaat karvakuonot


Minulla on kaksi kissaa, Paapero ja Ramses, sekä yksi ylivilkas American bulldoggi Olavi. Karvakamujen kanssa tulee puuhasteltua joka päivä, joten varmasti tulen kirjoittelemaan rakkaista karvakuonoista silloin tällöin.


Paapero


Ramses
 

Olavi

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Marilyn


Tällaisen piirtelin kansioon, kun nuo muut muotokuvat lentävät maailmalle. Yritän Piirrellä lisää julkimoita... toivottavasti kaikki tunnistaa. :)


A4 lyijykynä

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ylioppilaskortti

Lyijykynällä piirretty muotokuva ylioppilaasta.
Liimasin kuvan vanhaan LP- levyyn, tuloksena kortti/ YO lahja

Piirtelyä

Siniselle kartongille puuväreillä piirrettyä

copic tussella tuherrettu pikku kisuni

Suomen kauneutta

Auringon laskiessa Helsingin rannikolla



Yksinäinen vene Porvoossa



Kaunis pihatie Porvoossa



Valoja ja varjoja



Ilta saaristossa

Rakkautta ilmassa








maailman kaunein tyttö









lapsen kengissä

odotuksen taikaa


Vauvamasun hyötykäyttöä.



elämän pieniä suuria iloja

pikku prinsessa 1v.





sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntai pohdiskeluja


Tähän päivään on mahtunut paljon monen moista pohdiskelua. Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen hymyillen aurinkoiseen päivään. Surulliset uutiset kuitenkin toivat pilviä taivaalle. Elämä on rajallista, mutta toisen ihmisen menetys tulee kuitenkin monesti täysin yllättäen ja joidenkin elämä päättyy aivan liian aikaisin. Toivon, että itse oppisin elämään nauttien jokaisesta päivästä. Vaikka joskus tuntuisikin, että se valon pilkku tuskin näkyy lainkaan. Pakkohan jokaisessa päivässä on olla edes yksi kaunis iloinen asia, on se sitten linnunlaulu tai lämmittävä aurinko. Mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Toivon paljon voimia ja jaksamista ihmisille, jotka elävät surun keskellä, ja niille, jotka ovat menettäneet heille rakkaan ihmisen.

Vaikka itsellä onkin haikea surullinen mieli, päätin nauttia tästäkin päivästä. Kävin koiran kanssa pitkän lenkin ihanassa keväisessä säässä ja sainkin siitä lisäenergiaa tähän sunnuntai päivään. Voin siis olla kiitollinen koirasta, joka patistaa lähtemään liikkeelle joka ikinen päivä säällä kuin säällä <3 Mietiskelin myös kevättä ja katselin kuinka lumet sulaa. Muistin, että pääsiäinen lähestyy ja on aika kylvää kissoille pääsiäisruohot. Käväisin kaupassa ostamassa multaa ja siemeniä kylvääkseni jotain uutta elämään (tosin pääsiäisruohot päätyvät kyllä lopulta kissojen suihin) Mukava oli sotkea kätensä multaan, hetkellisesti tuli ihanan lämmin kesäinen olo.

Olen pohdiskellut tänään paljon asioita... etenkin lapsuutta ja mummolassa vietettyjä kesälomia. Mummolassa oli aina kivaa, vaikka en ollutkaan lapsi helpoimmasta päästä. Taisin kiukutella mummulle melko paljon ja kiukuspäissäni karkailin etsmään hyvää piiloa, josta mummu ei ikinä mua löytäis. Välillä tulee ikävä pappaa, joka iltaisin jumppasi mun kanssa lattialla, teki vanhasta laudasta lapsenlapselleen keinun kahden puun väliin vain koska tyttö sanoi haluavansa keinua. Keinussa leikin olevani lentokoneessa, lensin milloin minnekkin maahan ja tein monen monta seikkailua. Taisimpa oppia papan tekemässä keinussa myös viheltämään ja sanomaan ärrän. Papan kanssa ajettiin myös traktorilla, se oli tosi hienoa. Olin vielä lapsi kun papan oli lopulta aika lentää pilven päälle tapaamaan ystäviään.

Mieleen tuli myös mummolassa ollut vanha polkupyörä. Siinä oli todella hyvin jousitettu satula, ajelin sillä ympäri mummolan pihaa leikkien hevostyttöä. Se pyörä oli komea suomenhevonen, juuri semmoinen kun papalla joskus oli. Lopulta pyörä haettiin pois, sen sai minusta vuoden nuorempi serkun poika... Silloin mua vähän harmitti, mutta toisaalta sillä pyörällä tuli varmasti sitten ajettua paljon enemmän kuin vain kesäloma reissun ajan. Luulen, että pikkuserkun mielestä se ei myöskään ollut suomenhevonen, mutta kenties se muuttui kovaa vauhtia kiitäväksi moottoripyöräksi tai autoksi.

Mummolassa sai aina myös tosi hyvää ruokaa. Aamuisin mummu keitti mulle aina mannapuuroa, mun lempparipuuroa. Aamulla sai myös leipää, pullaa, keksiä ja kakkua. Se oli semmonen pienen herkkusuun unelma aamiainen. Ja niitä herkkujahan sai sitten syödä pitkin päivää, aina tuli käymään joku, jolle keitettiin kahvit ja tarjottiin kahvileipää. Mummu paistoi myös maailman parasta rieskaa siinä isossa leivinuunissa. Olis ihana, jos itselläkin olis talo, jossa olis leivinuuni. Rieskasta lopulta ajatukset siirtyi monen mutkan kautta kauralastuihin, joita lapsena paljon leivoin. Otin aina kellosta aikaa kuinka kauan niiden tekemiseen menee aikaa. Seuraavalla kerralla yritin rikkoa edellisen leipomis ajan ja monesti myös onnistuin :D Tänään päätinkin sitten leipoa kauralastuja piiiitkästä aikaa ja herkkuahan niistä tuli, nams.

Muta tämmöistä pohdiskelua tänään.. Sain myös lisättyä kuvia valokuvausosioon :)


herkku kauralastut



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

3...2...1... GO

Eikös se niin ole, että elämässä on kokeiltava ”kaikkea” ja pidettävä unelmistaan kiinni? Blogin kirjoittaminen ei ehkä kuulu mun unelmiin, mutta tämä on paikka, jonne niistä kirjoitella ja yksi asia kokeiltavien asioiden listalla... ja kukapa tietää vaikka tämä auttaisi toteuttamaan joitakin unelmiakin. On otettava itseään niskasta kiinni laittaakseen vauhtia rattaisiin.

Nimi ”Keijutarinoita” ei tarkoita, että kertoilisin teille satuja siitä, kuinka keijut lentelevät satumetsissä, vaan kuvastaa enemmänkin minua ihmisenä (ainakin toivon niin). Tosin olen kuullut, että keijut ovat joskus ilkeitä ja pilailevat toisten kustannuksella, ilkeilystä en piittaa enkä tahtoisi saattaa ketään huonoon valoon. Sain nimi ehdotuksen ystävältäni ja päätin ottaa sen käyttöön. Olen pieni, vaalea tyttönen ja usein kuullut muistuttavani keijua, asustelisin myös mielelläni sademetsässä pienen lammen rannalla, mutta se kuuluu näihin leijuviin unelmiin, jotka eivät todennäköisesti koskaan tule toteutumaan :D Kovasti yritän pitää jalkani maassa, mutta monilla unelmilla on tapana kohota aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Unelmilla on vahvat siivet, älkää koskaan antako kenenkään katkoa niitä :).

Tähän blogiin tulen siis kirjoittelemaan unelmista, niiden toteutumisesta, jokapäiväisistä ns. arkisista asioista sekä laittamaan paljon kuvia. Piirrän, maalaan, valokuvaan ja rakastan kaiken näköistä pientä puuhastelua. Siispä aina kun työnteon ja lemmikien hoidolta kerkeän, laittelen tänne omia puuhastelujani ja toivon että niistä on teille iloa. Ja varmasti myös karvakamuilla tulee olemaan oma roolinsa blogissani.