Suomi-Ruotsi-Norja-Suomi Road trip 2013. Päivä 8.

Sunnuntai 14.7.13

Matka kohti kotimaata

Kello herättää koska taas on pitkä matka edessä... Kuulen kuinka ulkona sataa VIELÄKIN! On satanut vissiin koko yön.. nöyh! Tänään piti paistaa aurinko. No mutta ainakin nukuttiin tosi hyvin ja tais Olavikin ihan pikkasen nauttia sohva paikastaan, ei olis millään jaksanut koiruuskaan herätä, venytteli vaan ja jatkoi kuorsaustaan. Pakko kipasta ulos sateeseen päästäkseen vessaan.. avasin mökin oven ja mitä näinkään! Hypin taas onnesta, pilvet todellakin väistyvät ja aurinko alkaa pilkahtelemaan pilvien välistä. Eiliset raskaat pilvet ovat kaikkoamassa ja usva poistunut kokonaan. Nyt näen vuoristomaiseman, joka kohoaa leirintäalueemme edessä. Eilen kaikki oli valkoisen usvan peitossa.

Syötiin taas aamupuuro, joskin tänään hieman paksu ja tahmea. Tungin kaikki loput hiutaleet kattilaan, koska tämä on viimeinen leiri aamu. Olavikin jaksoi nousta kun kalanappulan tuoksu leijaili sen valtaviin sieraimiin. Tänään oli helppo ja nopea lähteä liikkeelle kun ei tarvinnut purkaa telttaa.

Lähdimme tutustumaan Narvikin kaupunkiin. Ensimmäisenä käytiin kuvaamassa kirkon vieressä virtaavaa puroa ja juoksutettiin Olavia. Kaupungista lähtee kävelyreitti, joka seuraa ratatyöläisten jalanjälkiä, emme kuitenkaan löytäneet polkua eikä infopistekkää ollut vielä auki. Kaupungissa on myös hissi, jolla pääsee 600metrin korkeuteen vuorelle, sekään ei vielä ollut avunnut oviaan, joten päätimme ajella vähän matkaa eilistä reittiä takisin päin nähdäksemme missattiinko usvan vuoksi paljonkin. Olihan siellä paljon vuorimaisemia, kaikki näytti täysin erilaiselta kuin eilen.

Tämä on se silta, joka eilen oli niin plvien peitossa ettei nähnyt juuri mitään.

Palasimme hissille kun kello tuli 11.00 ja ovet avattiin. Ajateltiin mennä vain hissillä ylös, ottaa muutamat kuvat ja tulla takaisin.. Olavihan pärjää hyvin autossa sen aikaa, koska ei ole kuuma. Ylhäällä tuli kuitenkin sellainen fiilis että halutaan päästä huipulle, eihän sinne ole edes pitkä matka. Lähdettiin kiipeämään, ei tarvinnu pitkästi kavuta kun jo hengästytti ja tajuttiin matkan olevan sittenkin todella PITKÄ! Noin 200 metriä kavuttiin ylös päin eli käveltiin useampi kilometri. Tosi hienot maisemat ja pakollinen lumipallokin tuli tehtyä, heitin sillä Mikkoa. Olavi olisi viihtynyt siellä.. tunnettiin itsemme tosi tyhmiksi kun jätettiin koira autoon.. IDIOOTIT! Lähdettiin alas ja toivoin että matka menisi nopeasti, jotta olsin Olavin luona mahdollisimman pian. Tuli tosi paha mieli. Autolla Olaville paljon vettä ja haleja. Olavi mökötti jonkin aikaa ja oli kyllä meilläkin aivan hirveä olo, ei koiraa saa jättää autoon! Kauppareissu on eri asia.. ja joo ehkä jos oltais otettu vaan se kuva ja tultu takaisin, mutta nää tollot lähti vielä kiipeämään! Seuraavalla hultoasemalla ostettiin Olaville kolme isoa pekonilla kuorrutettua nakkia, maistu sen verran hyvin että sai muiltakin ihmisiltä huomitoa ahmiessaan herkkujaan :D Samalla syötiin itsekkin vähän. Mikko söi parhaan hampparin ikinä, aika hyvin kun kyseessä oli aivan tavallinen huoltoasema. Pääasia että kaikilla taas parempi mieli.

Sateenkaari bongattiin kun odotettiin hissiin pääsyä.

ja sitten hissillä ylös...

Hissi jätti meidät tuonne punaiselle mökille.
Kiivettiin tästä vielä jonkinmatkaa ylöspäin

kamera jalustalle ja kuva meistä :)

Matka kohti Suomen käsivartta voi alkaa! Matkalla käytiin kurkkaamassa Polar Zoota, maailman pohjoisin villieläintarha. Oppaassa luki hinnaksi 800 kruunua/aikuinen, mutta oikeasti hinta oli 250 kruunua per nenä. Eläintarhassa suurin osa eläimistä on ”kesyjä”, joten niitä pääsee paijailemaan, myös susia. Ei kuitenkaan menty eläintarhaan, koska Olavi olisi täytynyt taas jättää autoon, ei hyvä. Moikattiin vain vuohia, lampaita ja vasikoita, joita pääsi katselemaan ilman maksua.

Onkohan Norjalla meille enään mitään tarjottavaa.. loppuukohan maisemat tähän? Jonkin matkaa vaikutti jo siltä että maisemat alkaa tasoittumaan, vuoret vähitellen katoaa, mutta sitten avautuu maisema lumihuippuvuorille. NICE! Jälkkäriks hopealautasella Norja tarjoili siis vielä monet lumihuiput!

Pysähdyttiin yhteen rantaan Olavia ulkoiluttamaan ja ottamaan kuvia. Ranta täynnä sileitä kiviä, jotka kimalsivat auringossa. Annoin rannalle nimen glitteriranta. Yritin etsiä jotain spesiaalikiveä, jonka ottaa matkamuistoksi mukaan, mutta en löytänyt kiveä joka huutaisi minun nimeäni. No on mulla taskussa simpukka, jonka löysin jostain lauttasatamasta. Rannalle tupsahti myös kaksi suomalaista tyttöä uimaan, siis UIMAAN!!! Toi vesi on aivan järkyttävän kylmää, sama kun uis avannossa.

Sää on aurinkoinen, eli kaunis. Ei sittenkään ajeta vielä Suomeen. Saavuttiin Skipotniin ja kurvattiin ensimmäiseen vastaantulleeseen leirintäalueeseen. Otimme mökin, koska teltta on edelleen märkä, ei sitä vesisateessa voi oikein kuivattaa. Mökki maksoi 600nkr, mutta Mikko sai tingittyä sen 500 kruunuun. Saimme mökin numero 6. Oli taas aikamoista riemunjuhlaa kun avasin mökin oven! HIENO! Tai siis ainakin edelliseen mökkiin tai telttaan verrattuna. Tässä mökissä on kaksi kerros-sänkyä, levitettävä pöytä, siis voi levittää kahden hengen pöydästä neljälle hengelle. Keittiökin on, tosin ei juoksevaa vettä, mutta on kuitenkin. On astiat ja kaikki, kaks keittolevyä, kahvipannu ja vedenkeitin. Mökissä on myös peili, olin siitäkin hurjan onnellinen :D Mökin terassille paistaa aurinko ja siinä onkin hyvä kuivattaa se märkä teltta. Alueen vessat ja suihkut on myös tosi siistit. Eka leirintäalue jossa on kunnon vessapaperia, siis sellasen ohuen ja kovan paperin sijaan. Suihkutkin aivan luksusta, niissä oli OVI, oma PUKUHUONE ja suihku. Peseytyminen maksoi 10nkr/4min. Ehdottomasti paras leirintäalue tään mennessä! Paljon asuntovaunumökkejä, näillä on jotain aivan luksusta nää asuntovaunuolosuhteet. On omat terassit ja mökit, joihin saa asuntovaunun oven kiinni, eli yksi iso asunto. Joillakin on monta rakennusta asuntovaunun ympärillä. Ihmisillä on täällä tosi hyvä tunnelma.

Käveltiin leirintäalueen rantaan, ajatuksena kävellä rantaa pitkin skipotnin keskustaan. Eipä sieltä päässy, tai ehkä oliskin, mutta vain sellasta niittyä pitkin.. Olavihan olis ollu täynnä punkkeja sen reissun jälkeen ja varmaan mekin. Olavi nautti rannassa läträämisestä, ei vaan tainnu tajuta miten mielttömän upeissa maisemissa läträs. Makeanveden joki, joka yhtyi mereen, vuoria, myös niitä lumihuippuisia.. Rannassa oli nahkainen tuoli, jossa istua ja ihailla maisemaa. Aurnko paisto lämpimästi ja siinähän Mikkokin innostu ajatuksesta mennä uimaan. Uimahousut jalkaan ja menoks! Tai ei ehkä sittenkään... Kova oli yritys, mutta kylmyys voitti. Jos vesi tuntuu käteenkin tuskasen kylmätä, ei se voi lämpimältä tuntua muissakaan paikoissa.

Otettiin auto alle ja ajettiin keskustaan. Skipotn on tosi pieni kalastaja kylä. Keskustassa on pieni satama, ruokapaikka ja joitakin vanhoja hirsirakennuksia. Nätti paikka, ei voi muuta sanoa. 

Nälkäkin oli, tarkoitus oli tehdä mökillä sienipastaa, mutta päätettiin mennä muualle syömään. Keskustan ruokapaikka on jo kiinni, mutta läheiseltä huoltoasemalta saa hamppariaterioita, sinne siis. Eipä meillä hirveesti enään omia ruokia oo.. sienipastan lisäks löytyy paketti nuudeleita ja pussillinen makaroonia.

Mökillä teltta on kuivunut, mutta otetaan se vielä mökkiin sisään, että on varmasti kunnolla kuiva ennen pakkaamista. Iltapeseytymiset, pieni iltakävely ja nukkumaan. Huomenna matkataan sitten takaisin suomen puolelle.

pikku neito

Suomi-Ruotsi-Norja-Suomi Road trip 2013. päivä 7.

Lauantai 13.7.13

Ei voi olla totta!

Ei mitään käsitystä paljon kello on, heräsin ja ulostauduin teltasta. Pilvet on taas peittäneet maisemat, nousuvesi on vielä todella korkeella. Lautta puksuttaa jo työssään, onkohan se ajanut sitä väliä koko yön? Yöllä on satanut ja näyttää siltä että sade jatkuu.. voi kökkö. Norjan sää on epävakaista, joo tiedetään! Mutta tää pilvisyys alkaa olla jo vähän turhan vakaata... jos kattois kelloa ja keittelis sen joka aamuisen puuron. Kello on 5.50, joten heräsin varmaankin 5.30. Ehdin ihmetellä pilviä ja merta, sekä räppästä muutaman kuvan leirintä alueen rannasta. Odottelen että Mikko ja Olavi heräilee, sitten syödään puuro ja puretaan leiri... Jouduttiin pakkaamaan märkä teltta, toivottavasti sen saa jossainvaiheessa kuivumaan ettei homehdu. Tiskit vielä tiskattava niin päästään jatkamaan matkaa.

Tällä säällä ei tarvitse juurikaan pysähdellä, vettä sataa, taivas täynnä pilviä ja mitään ei nää.. Ajetaan suoraan Bognesiin lautalle, joka vie meidät Skarbergeriin. Sieltä onkin sitten lyhyt matka ajaa viimeiselle Norjan puolen pysähdyspaikalle Narvikiin. Mutta sää kuin sää niin menoksi vaan!

Vatsanpohjasta kourii ja kyynelkin tässä meinaa vierähtää... Ei mulla oo vatsa sekasin enkä todella ole surullinen, vaikka aamulla olikin ehkä vähän koti-ikävä.. Siis voi jummijammi mitkä maisemat!!! Aivan USKOMATONTA!!! Mitkään sanat ei riitä kuvailemaan sitä mitä juuri nään, ei tämmösiä maisemia vaan voi olla olemassa! Yritin nipistää itteeni, mutta en heränny, hyvä niin. Joo, tuolla etelänmaissa on lämmin, vuoria, serpenttiiniteitä ja ihanat turkoosit meret, mutta ei mitään Norjan maisemiin verrattavaa. Mieletöntä!. Hypin riemusta vuoristomaisemassa ja yritän innostaa koiraa leikkimään. Olavin nähtävyys taisi vuorten sijaan olla suuri risukasa siinä vieressä :D Mutta joo, en ihmettelis yhtään vaikka isokin mies tirauttais muutaman kyyneleen nähdessään tämän! Oon pieni, mutta näin pieneksi en oo tuntenu itseäni ikinä! Nää vuoret on vaan niin isoja ja jylhiä, WAU!!! Tää täytyy jokaisen kokea itse, kuvat vaan ei kerro sitä miltä tuntuu seistä paikassa, jossa joka puolella sun ympärillä kohoaa toinen toistaan komeampia vuoria. Viimeksi kun käytiin täällä, ajettiin vain pieni päivän lenkki aivan pohjoisessa, nekin maisemat olivat uskomattomia, mutta nyt ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä jotka tulevat Norjaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Täällä riittää nähtävää ja paljon reittejä tutkittavaksi, eli pakko tulla vielä itsekkin uudestaan ja ainakin käydä katsomassa muutama mesta aivan etelästä. Eli tänne kannattaa matkustaa vaikka ei aina järjin lämmintä olekkaan ja hinnat on korkeat. Ei harmita yhtään enään vaikka olis mikä sää! Pysähdysten suhteen oltiin siis täysin väärässä! Ajettiin myös moneen kertaan pilvien läpi tänään, enpä oo ennen ollu pilven sisällä, paitsi tietty lentokoneessa. 

Tänään ei tarvitse pysähdellä.... Ekan mutkan taka paljastu tämmönen ihan ok maisema :D

ja lisää tarjoiltiin

Kohta pilven läpi...

No mutta hei, mistäs te siihen ilmestyitte?

Vähitellen sää muuttui huonommaksi eikä vuoria enään näkynyt pilvisyyden ja usvan vuoksi, mutta ei se haittaa. Kokemus tämäkin. Täällä on myös tosi paljon tunneleita.. ymmärtäähän sen kun on paljon vuoria. Helpompi varmaan louhia tunneli vuoren läpi kuin tehdä teitä niiden yli ja nopeuttaahan se kummasti esim. työmatkaa.. On vaan tylsää ajaa tollasia 8km pätkiä pimeässä tunnelissa. Ai niin, vielä kun sää oli parempi, poikettiin jollekkin pikkutielle jossa oli kyltti ”kulkeminen vain omalla vastuulla, tie voi olla huonossa kunnossa tai suljettu ilman varoitusta” Mentiin sinne kuitenkin, koska luultiin siellä olevan joku nähtävyys.. Oli siinä joku kylttikin. Lopulta vastaan tuli tunneli, joka oli tosi kapea ja huono kuntoinen. Siellä ei ollut myöskään valoja. Jostain syystä päätettiin kuitenkin ajaa sinne.. HYI! Pelotti PALJON! Olin varma että sieltä tulee joku pelottava örkki vastaan (ei, en katso liikaa elokuvia) Onneks se lopulta päätty ja niin päätty tietkin. En tiedä olisko sieltä löytyny jotain, mutta olin niin peloissani tunnelin jälkeen, että halusin vain pois sieltä.. eli takaisin tunneliin. Oli siellä joskus ollu kondolihissi, mutta se oli pois käytöstä. 

Sillä pelottavalla tiellä nappasin kuitenkin kuvan vuoristoputouksesta.

 Sitten vaan ajettiin ja napsittiin kuvia. Useampi iso silta ylitettiin ja yhdellä käytiin kävelemässäkin. Olavi oli ihmeissään kun oltiin niin korkealla, meinas vissiin vähän jännittää. Lopulta saavuttiin Bognesiin ja ajettiin suoraan lauttaan, ajotus hyvä kymmenen! (lauttamatka maksoi vissiin 120 kruunua ja kesti noin 30 min.) Lautalla oli kahvio, josta ostettiin täytettyä patonkia ja kahvia. Lautta ankkuroitui Skarbergeriin ja meidän perhe suuntasi kohti Narvikiä.

vähän lisää vuoristomaisemaa matkalta.

Näitä vuorilta virtaavia "puroja" on aivan kaikkialla.
Ei vaan meinaa saada kuvia kun kaikkialle ei voi pysähtyä.

Ihan pilvessä :D

... ja vähän lisää pilviä

Ajettiin Narvik campingiin, mutta siellä ei ollut yhtään mökkiä vapaana.. näin märällä ei huvita alkaa teltassa olemaan, eikä sitä sais vesisateessa kasattua mitenkään ilman teltan kastumista ihan lits läts. Mikko reippaana soitti toiselle leirintäalueelle ja kysyi löytyykö sieltä vapaita mökkejä ja löytyihän sieltä! JEE! Narvik hersletta camping on siis leirintäalueen nimi. Ollaan ekaa kertaa mökissä, aikamoisen luxus fiilis! Ei tää mikään kummonen ole, mutta lämmin ja saa nukkua SÄNGYSSÄ peiton alla. Tässä mökissä on kerros sänky, sohva, pieni ruokapöytä, jääkaappi ja keittolevy. Saatiin siis tehdä ruokakin sisällä :) Tänään ruokalistalla Noodels&Tonfisk ala S&M, juomaksi somersby äple cider, äple limonade och vatten.

Mökki maksaa 430 kruunua ja suihku 10 kruunua. Ihan perus kiva paikka, respasta sai vissiin ostaa myös pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa.

Pesullakin käyty, joten puhtaana unille. Huomenna pitäis auringonkin näyttäytyä, joten tutustutaan sitten paremmin Narvikiin ja ajellaan kohti Suomea ja sukulaisia :)

Suomi-Ruotsi-Norja-Suomi Road trip 2013. Päivä 6.

Perjantai 12.7.13

Merimatkoja

Herättiin aikasin, koska tänään on pitkä ajo ja muutama lauttamatka. Aamupuurosta ei edelleenkään luovuta! Sää on tosi pilvienen ja samanmoista on luvattu vissiinkin monenmonta päivää eteenpäin.. harmin paikka. Toivottavasti kaikki vuoret ei huku pilviin, nimittäin nyt niiden maisemien pitäis varsinaisesti vasta alkaa.

No niinpä niin, pilvet peittää vuoret yli puoleenväliin, eli eihän niitä nää.. 

Kuvassa vuori.. joskin tuo pilvi on aika pahasti tiellä...

Toivoa kuitenkin on ,sillä pilvissä näkyy siellä täällä ihan pikkuisia aukkoja, joista aurinko pilkahtelee iloisesti. Pysähdyttiin kahville Majavatiin kai? Siellä oli iso koski, jonka nimi oli varmaankin Storemajavattet, en oo varma, koska ei katottu paikan nimeä siellä ollessa. Yritin kartasta katsoa missä se on ja tuommosen paikan löysin. Aurinkokin tuli hetkeksi esiin ja lämmitti mukavasti :) Vuoren huiput on kuitenkin edelleen huputettu pilvillä.

kahvitauko paikka

Ajettiin Mo i ranan ohi, se on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki. Ei jääty siihenkään sen enempää tutustumaan, koska vaatisi enemmän aikaa. Mo i rana ei ole mikään hemaisevan kaunis kaupunki, mutta toimii porttina lumoaviin metsiin, joissa hyvä vaeltaa ja muutamalle rotkolle. 

Joki jonka varrella kulki rotkoille menevä tie. Otin kuvan tuon veden värin vuoksi.
Joki alkaa todella kirkkaana, vihertävänä vetenä.
Joen pohja muuttuu valkoiseksi hiekaksi, joka sekoittuu virtaavaan veteen
ja värjää veden vähitellen vaaleanvihreäksi

tietoa Mo i Ranasta

Suunnattiin kohti rotkoja. Ensimmäinen rotko oli nimeltään setergrotta, sinne meneminen olisi vaatinut kiipeilytaitoa.. en tiedä myöskään yhtään paljon maksoi. Gongligrotta oli setergrotasta hieman ylempänä. Sinne järjestettiin opastettuja kierroksia tunnin välein ja kierros kestää noin. 45Min (hintaa 130 nkr). Rotko on 4000m syvä, en muista kuinka syvälle rotkoon mennään tuolla kierroksella. Siellä on maanalainen joki ja paljon muuta hienoa nähtävää. Kierros lähti juuri kun saavuttiin paikalle, eli myöhästyttiin. Emme päässeet käymään rotkossa, koska 1h45min odotus olisi ollut pitkä aika meidän matkassa. Oli vielä muutama lauttamatka tehtävänä ennen iltaa... mutta varmasti joskus toisella reissulla mennään tämäkin rotko katsastamaan.

Tietoa luolista
setergrotta
Gongligrotta

Rotkoilta lauttasatamaan ajaessa otettiin jokunen maisemakuva.

Odotellaan lauttaa Kilboghamnissa.

Lautta lähti Kilboghamnista ja vei meidät Jektvikiin noin tunnin matkan päähän (hinta 240nkr). Matkalla nähtiin isoja jylhiä vuorimaisemia. 

Pakollinen turistikuva lautalta. Oli melkosen kylmä.

Jektvikistä ajettiin melko vauhdilla seuraavaan satamaan. Ehdittiin juuri ja juuri Ågskaretiin menevälle lautalle. Tämä matka kesti vain 10 min. ja maksoi 90nkr. Yövyttiin Forayn leirintäalueella. Täällä on hienot vuorimaisemat ja alue on aivan rannassa. Todella siistit tilat eli wc, suihku yms. Jotenkin kotoisa paikka. Ensimmäinen leirintäalue, jossa on panostettu ulkoiseen olemukseen. 

Leirintäalueen maisema.

Tänään on ollut taas aivan mielettömät maisemat, vaikka pilviä onkin paljon.. tuntuu että maisemat vain paranevat päivä päivältä.. sääkin voisi parantua. On melko kylmä tai tosi kylmä ottaen huomioon että on kesä. Laitettiin teltassa ruokaa ja päätinkin, että tämä on se päivä kun avataan laivalta ostettu punaviinipullo. Onneksi saatiin mäkkäristä ne kokis lasit, ei tarvii juoda muovimukeista eikä suoraan pullosta. Pientä juhlan tuntua ilmassa :) 

Teltassakin on mukavan lämmin, ollaan lämmitetty sitä retkikeittimen jämätulilla.. ei ehkä erityisen turvallista, mutta valvottiin liekkiä tarkasti siinä samalla tyhjentäen viinipulloa. Maistu muuten viini aivan järjettömän hyvälle.

Muistin ottaa yhden kuvan meidän kodistakin :D

Kello on paljon ja aika käydä nukkumaan, Olavi kuorsaa jo ja aromatisoi samalla teltan ilmaa.

Suomi-Ruotsi-Norja-Suomi Road trip 2013. Päivä 5.

Torstai 11.7.13

Wautsikawau mikä katedraali!

Nukuttiin tänään jopa 9.30 saakka, mun ilmapatja oli mennyt puhki, joten nukuin taas makuualustalla, kestihän sitä ilmapatja riemua sitten jopa yhden yön ajan.

Päivät alkaa mennä sekaisin, mutta kai se tarkoittaa vain että nyt ollaan kunnolla lomalla. Tosin kyllähän puhelimet aina päivämäärän ilmoittaa. Juup... No mutta tänäänkin aamupalaksi puuroa, tällä kertaa meillä on kuitenkin käytössä PÖYTÄ! Eli aamiaispöytä on katettu! Puuron lisäksi tarjolla Norjalaista omena limpparia ja sitä koiran suklaalta maistuvaa suklaata jälkkäriks. Tänään se kyllä maistu jo ihan suklaalle, joko oon tottunu siihen tai sitten se täytyy nauttia kylmänä.

Oli pakko ottaa kuva kun tänään jopa meikkasin!
Eli laitoin ripsiväriä :D

Aamupuuhien jälkeen ajeltiin kohti Trondheimiä. Tykkään tästäkin kaupungista kovasti. On vanhaa kivirakennusta ja paljon puurakennuksia Norjalaiseen tapaan. Sellasta kalastajakylä fiilistä tuolla rannassa, siellä käytiin kävelemässä Olavin kanssa ja ihmettelemässä maisemia. Ei pieni, mutta ei myöskään liian suuri kaupunki, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

 Parasta Trondheimissä oli Nidaros Cathedral jonka rakentaminen on aloitettu vuonna 1035. Oli vielä silloin pieni kivikirkko. Nykyiseen loistoonsa se on saatettu 1869. Toisinsanoen sitä on rakennettu yli 800- vuotta. Upea rakennus kaikkine pienine yksityiskohtineen. Sisällä katedraalissa ei saanut kuvata, se oli pieni pettymys. Sisään maksoi 70 tai 80 nkr/aikuinen. Lapset pääsee tietty edullisemmin ja ryhmäalennukset tais olla melko hyvät. 

Lisämaksusta pääsi myös kiipeämään katedraalin torniin. Opas lähti johdattamaan ihmisiä ylös portaita. Ennen lähtöä meille kerrottiin portaiden olevan erittäin kapeat ja jyrkät, joten jos on ahtaanpaikankammo, sydän, jalka tai selkä ongelmia ei torniin kannata kiivetä. Ne portaat oli todella kapeat, mun kokonen pieni ja kapea ihminen mahtuu kapuamaan portaita vielä jotenkuten, mutta muille se on ehkäpä vielä haastavampaa ja ahtaampaa. Opas ei siis valehdellut. Opas myös kapusi portaita todella nopeasti. En pysynyt yhtään perässä. Siellä alko oikeesti ahdistaa ja sydän hakkas sekä ahdistuksesta että hengästymisestä. Kapuamista oli reilu 40 metriä. Onneksi pääsin ylös ilman portaikkoon pökräämistä ja kaikkien takana tulevien täyskaadosta. Ylhäällä pääsi kiertämään katedraalia kapeita käytäviä pitkin, sieltä näki hyvin kaupungin joka suunnasta. Alaspäin tornista tuleminen oli myös pikkasen jännää, silloin vasta tajusin kuinka epätasaiset portaat onkaan. Käytiin vielä katedraalin alla, jossa oli esillä vanhoja hautoja, hautakiviä ja muita monia satoja vuosia vanhoja kivikaiverruksia.

Kuvia katedraalin torneista.
Tosta porras kuvasta ei kyllä saaa yhtään käsitystä siitä kuinka ahtaat ne oli 

pakko oli ottaa kuva kaivon kannestakin :D

 Trondheimistä lähtiessä pohdimme kuinka paljon Norjalaiset pyöräilee ja kuinka moni tulee pyöräreissulle Norjaan. Ajellessa ohitellaan monia pyöräilijöitä. Jotkut olivat tulleet Ranskasta saakka. Kyllähän tällasissa maisemissa mielellään pyöräiliskin, tosin se vaatii todella hyvää kuntoa, koska ylämäkiä on paljon ja ne on pitkiä ja jyrkkiä.

Trondheimin jälkeen maisemat muuttuvat taas melko tylsiksi.. tai siis tutuiksi, eli vastaaviksi kuin suomessa. Huomasin siinä sitten että kameran muistikorttikin täyttyy.. 900 kuvaa otettu. HUPS! Tyhjensin kuvat koneelle, jotta mahtuisi vielä ne seuraavat 900 kuvaa :D Tässä matkalla niitä on hyvä siirtää koneelle. Täytyy sitten kotona karsia kaikki turhat pois, siinä on vähän hommaa.

Tylsiä maisemia.. njoo, eipä tässäkään kyllä oikeesti mitään vikaa :D

Tämmönen hirmusen suuri öykkäri löydettiin matkalta.
Vahti vissiinkin yhtä suljettua patoa.

Sää tänään on pilvinen ja muutamia sadekuurojakin on tullut. Saavuttiin leirintäalueelle Tronesiin namsskoggan hotelliin. Teltta ja autopaikka maksaa 215 nkr ja suihku sisältyi hintaan. Täällä on paljon mökkejä, me ollaan ainoat telttailijat. Hotellista saa tietysti myös huoneita ja täällä on paljon karavaanareiden mökkejä. Leirintäalue sopii hyvin lapsiperheille ja niitä täällä näyttää paljon olevankin. Aivan vieressä tai sanoisinko leirintäalueella on uimahalli ja tien toisella puolella family park. Ravintola ja kauppa myös hotellin yhteydessä, eli helppo paikka olla. Täällä on myös ilmainen netti.

Iltapalaksi keiteltiin nuudeleita ja nakkeja. Olavikin sai mussuttaa nakkeja, tais olla melko tyytyväinen :) Käytiin myös iltakävelyllä. Familyparkin parkkipaikalla näin paikan, joka sopisi hyvin geokätkön piilotuspaikaksi ja niinhän sieltä kätkö löytyikin, tosin erittäin pieni sellainen. Olavilla oli jännitystä kerrakseen kun parkkipaikalta löytyi pieni (n2x2cm) superlonin palanen. Se liikkui tuulessa ja Olavia jännitti. Kun palaseen oli päästy tutustumaan oli vuoossa seuraava jännittävä kohde... KIVI, pieni kivi.. mutta nukuttipahan sitten hyvin sen jännityksen jälkeen :D

iltapalan laittoa.

Nukkumaan pitäis mennä.. lämpötila on hurjat +10 astetta ja ötököitä on pirullinen määrä! Joku on myös paskattanu koiransa teltta-alueen nurtsille ja nyt on Mikolla kengänpohjat siinä itsessään. Eipä mulla muuta...

Niin ja Mikko on herrasmies, antaa mun nukkua ilmapatjalla <3